Luonnon lumoa

Aivan alkuun valtavan iso kiitos jokaiselle kommentoijalle edelliseen postaukseen. Oli todella ilo kuulla teidän ajatuksianne. Erityisen otettu olin siitä, että kommenteista selkeä näki, että kirjoitustani on luettu ajatuksen kanssa ja se on saanut pohtimaan. Kiitos. <3  Nyt puolestaan aihetta luonnonlumosta ja luonnon kauneudesta..

Eilen oli Suomen luonnon päivä, "Nostamme maljan Suomen luonnolle ja nostamme lipun salkoon" - kerrotaan luonnonpäivien nettisivuilla. Syystäkin. Suomen luonto on valloittavan upea ja ansaitsee kyllä juhlansa. Suomen luonnon päivänä järjestettiin ympäri Suomea erilaisia tapahtumia ja ohjattuja retkiä niin kauniissa kansallispuistoissamme kuin lähipoluillamme. Kuopiossa oli eilen muun muassa ohjattuja luontoretkiä luonnonsuojelualueelle, opastettua sieniretkiä, puuhaamista linnunpönttöjen parissa, melonnan opastusta, retkinuotiota ja nokipannukahvittelua. Mahtavaa! 

Kuten te minua pidempään seuranneet niin blogissa kuin instassakin, olette varmaan pistäneet merkille miten rakastankaan luonnon lumoa. Luonnon monimuotoisuuteen, taivaan värikirjoon, metsän kauneuteen, vuorien ja tuntureiden lumoon tuskin ikinä kyllästyy. Aina se tarjoaa hämmästelyä, ihmettelyä - vuodenajasta ja vuodesta toiseen. Luonto on vaikuttava. Tälläkin viikolla olen hämmästellyt aamuauringon säteitä, ilta-auringon värjäämää taivasta, syksyn värejä ja tähtien tuiketta. Rakastan luontoa, eikä sen parempaa taidetta taida ollakaan kuin hämmästellä luonnon kauneutta.

Eilen tosin luonnonpäivänä tuuli erittäin voimakkaasti, kunnolla myrskysikin. Itseasiassa aloitin tämän postauksen kirjoittamisen eilen, mutta se keskeytyi sähkökatkon takia. Sähköt ja netti pätki yöhön saakka, ja kynttilän tuikkeessa hämmästelimme lauantai-iltaa. Sitä näkyä katsellessa tunsi itsensäkin niin pieneksi. Miten pieni onkaan ihminen. Kunpa me osaisimme kunnioittaa Luojamme kädentekoja, ja pitää huolta meidän ympäristöstämme, jossa saamme nauttia, virvoittua ja levätä.

Näin elokuun viimeisenä viikonloppuna on hyvä myös selailla vielä kesän kauniita kuvia, miettiä tuota ainutlaatuista ajanjaksoa, joka hämmästyttää yöttömine öineen. Palaan tässä lopuksi vielä kesäkuvien tunnelmaan ja fiilistelemään sitä, miten upea kesä meillä olikaan. Näistä kollaaseista jätän pois Norjan ja Ruotsin maisemat (jotka toki oli erittäin valloittavat..), mutta keskitytään nyt Suomen kauneuteen ja suomalaiseen sielunmaisemaan. Eihän näitä kuvia katsellessa voi todeta muuta kuin Kiitos Kesä - Syksy, olen valmis.


Ihanan kesän jälkeen myös syksystä osaa nauttia. Syksyn raikkaus ja värikirjo on tämän ajanjakson parhautta. Syksy on myös aivan parasta aikaa juoksemiseen, ja innostun siitä uudella tavalla lämpimien kesäpäivien jälkeen. Suunnittelin viime perjantaina juoksevani vetotreenin, mutta kirkas auringonpaiste sai minut toisiin ajatuksiin ja juoksin pitkän lenkin (25km) syksyn raikkaudesta nauttien. Mutta katsokaapa missä maisemissa ja säässä - aurinkoenergialla askel kulki!


Eilen myrskysi, tänään puolestaan paistaa jälleen. Kävi toteen muumipapan ajatus, "myrskyn jälkeen tulee auringonnousu.". Ehkäpä tämä hyvä vertauskuva myös elämän myrskyjen keskelle. <3 Tästä aamusta teki speciaalia myös se, kun sain aamulenkkeillä Karoliinan kanssa, joka oli pistäytymässä savon sydämessä. Ihana sunnuntai-aamun aloitus.<3


Mitä ihaninta syksyä kaikille! Nautitaan tästäkin vuodenajasta! 

Olitko kuullut Suomen luonnon päivästä? Mitä ajatuksia syksystä tai muutoin luonnon lumoudesta?

Kommentit

  1. Ihana postaus. En ollut kuullut Suomen luonnon päivästä, mutta hienoa, että sellainen on! :) Mulle semmoinen on melkein joka päivä. Jaan rakkautesi Suomen luontoon ❤ Täällä Tampereella törmäsin katulaattaan, jossa luki: "Vuodenaikojen lähtö ja paluu, lintujen laulu, äänien häipyminen, aamu ja ilta, kevät ja syksy alati hämmästyttävät minua." Samaistuin ja sinä tulit samalla mieleeni :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi että, miten ihana ajatus tuossa laatassa. Totta vie voin allekirjoittaa. Ihanaa kun on ihmisiä kenen kanssa voi jakaa tätä luontorakkautta. Ääneen ihmetellesäni metsän kauneutta on mieheni joskus todennut "noh niin, tää on metsä.." :P

      Poista
  2. Ihania kuvia!! Myrskyn jälkeen oli todellakin poutasää ja ihan mahtavaa aloittaa sunnuntaiaamu kävelyllä Kuopion kauniissa maisemissa, hyvässä seurassa! <3 Kiitos, kun järjestit mulle aikaa vapaapäivänäsi! :) <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tottakai järjestin, kiitos itsellesi että sukuloidessa ennätit minuakin törmäämään :) Ja oli kyllä raikas ja värikäs meidän syksyinen sunnuntaiaamu! :)

      Poista
  3. Mä havahduin luontopäivään vasta jonkin facebook-päivityksen myötä, mutta siinä on kyllä päivä paikoillaan! Helposti tulee sokeaksi tälle upealle, puhtaalle luonnolle. Muistan kun tulimme viime vuonna Aasiasta, niin en voinut lakata ihmettelemästä sitä, kuinka kaunista täällä on. Täytyi käydä kaukana, jotta näki lähelle! ;) mä yritän tankata joka päivä pienen luontoannoksen lähimetsissä lenkkeillen, se tekee hyvää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jeps, Suomen luontoa tuskin koskaan nostetaan liikaa esille ja jep, juurikin tuo puhtaus ja raikkaus on varmasti erityisen ainutlaatuista, mitä ei ymmärräkään ennen kuin lähtee muualle. Tuo ajatus on kyllä aivan totta, että joskus täytyy lähteä kauas nähdäkseen lähelle. Sama homma, että itsekin nautin jollakin tavoin jokaikinen päivä luonnon kauneudesta. <3

      Poista

Lähetä kommentti