maanantai 26. kesäkuuta 2017

Juoksijan alkukesä

Koleammassakin kesäsäässä on puolensa. Se on ollut yhtä juoksijan juhlaa. Vaikka paahtava helle tuntuukin välillä varsin mukavalle, olen silti enemmän viileämmän sään ystävä. Helle hyydyttää, eikä juoksu ole niinä päivinä mielekästä. Toki aamun raikkaudessa tai lämpimässä kesäillassa juoksu onnistuu, mutta aurinkoisena hellepäivänä jätän suosiolla lenkkeilyt väliin. Aikaisempina vuosina juoksu on kesällä jäänyt hieman vähemmälle, mutta nyt olen kyllä nauttinut monipuolisesta liikkumisesta varmaan enemmän kuin vuosiin. Pitää ottaa ilo irti kesästä omalla tavallaan! ;)


Miten mahtavaa olikaan juosta eilen pitkä lenkki tihkusateessa. Lämpöä oli +13. Ilma oli raikas ja oli niin helppo hengittää. Askel tuntui kevyeltä ja oli niin kivaa juosta. Eilinen lenkki oli myös sitä kuuluisaa juoksuterapiaa. Parin tunnin aikana mietin paljon asioita ja yhtä mielen päällä ollutta asiaa, joka oli vaivannut viime päivinä. Se oli tuonut lievää murhettakin ja tunteita pintaan. Oli tunteikas hetki, kun olin sitä aikani prosessoinut mielessä ja se sai lopulta myös ihan kyyneleet silmiin. Samanaikaisesti sattui voimakkaampi sadekuuro, juuri kyyneleiden valuessa poskille. Tämä säätilan vaihtelu sai minut ihan kunnolla itkemään. Valtavan hieno hetki. Taivas itki kanssani. <3 Kotiin tullessa vajaan parin tunnin ja 20 kilometrin jälkeen olo oli virkistynyt. Tämä teki niiiin hyvää. Tunteilun lisäksi oli myös ihanaa, että askel tuntui niiin kevyeltä ja helpolta.. tuli flow. :)

Toista se oli nimittäin toissaviikolla pitkällä lenkillä poluilla. Lähdin liikkeelle varhain aamulla huonolla, epätyypillisellä aamupalalla. Jo heti ensi metreistä tuntui, ettei jalka nouse ollenkaan. Olin luontopolulla, joka oli tosi kivinen ja pieni, hyvin tekninen eikä juoksusta tuntunut tulevan yhtään mitään. Ilma oli paahtavan oloinen. Reitti oli lopulta huonosti merkitty ja osaksi pelkkää rämeikköä. Tällä lenkillä kävin läpi monenlaista mietettä. Kun kerta ei juoksu kulkenut ollenkaan, päätin ottaa harkan mentaalipuolen harjoituksena. Ainaista herkkua  juoksu ei varmasti tule olemaan Nuuksion ultramatkalla. Lenkki ei mennyt sinänsä muutoinkaan nappiin, kun energiat oli vähissä, askel takkusi, reitti oli rämeikköä, onnistuin juoksemaan ohi polun ja olin hivenen eksyksissä. Lopulta päädyin menemään hiekkatien kautta takaisin autolle, ja sieltäkin käännyin yhdessä risteyksessä väärään suuntaan. Ei ollut siis yhtäään mun päivä. Eniten iloitsin lopulta siitä, että lenkki oli ohi :D Harvinainen tunne minulle. Tulipahan juostua.. Noh, näistäkin oppii ja coming back stronger ja sitä rataa ;) 6km matkaan aikaa kului 1:20 (voi moro:D) ja hiekkatieosuuden 7 km juoksin 40 min.

Onneksi kesäkuu on kuitenkin enemmän sisältänyt nautinnollisia hetkiä "kärsimysten" sijaan :) Olen saanut olla terveenä ja liikkua monipuolisesti. Juoksun lisäksi olen tehnyt pyörälenkkejä ja käynyt sauvakävelemässä. Sauvakävelylenkeistä on tullut myös suosikkeja. Sauvat tuo mukavaa kokonaisvaltaisuutta lenkkeilyyn ja olen samoillut ihan innoissani pitkin lähimetsien polkuja ja rinteitä. Meillä myös täällä seudulla mäkiä riittää,ja sauvoilla on kivaa tunkata mäkiä ylös.. :) Aivan liian aliarvostettu laji. Suosittelisin sitä jokaiselle! Mahtavaa kokonaisvaltaista treeniä :) 

Kurkistetaanpa mitä kaikkea alkukesä onkaan sisältänyt..


Tasapainoharjoittelua
Nautinnollisia polkujuoksuja
Riittävästi myös lepoa
Vauhdin hurmaa
Kehonhuoltoa
Ihania kimppalenkkejä
Kesän kauneudesta nauttimista
Pitkiä pyörälenkkejä
Mestäpatikointia.  Huomaa taivaanrannassa Puijon torni :D

Olen pyrkinyt juoksemaan  kolmesti viikossa, joista yksi olisi joko vauhtileikittely tai tasavauhtinen juoksu, yksi selkeästi kevyempi ja yksi puolestaan pidempi lenkki.  Näiden lisäksi olen tehnyt matalatehoista ja pitkäkestoista harjoittelua niin pyöräillen kuin sauvakävellenkin. Viikkotuntimäärät on olleet ehkä hitusen korkeampia kuin talvella. Pääosin treenaaminen on kuitenkin hyvin kevyttä, peruskestävyyttä kasvattavaa touhua. :) Joka viikolta löytyy myös lepopäiviä ja huoltaviakin harjoitteita! Lihaskuntoa ei sovi myöskään unohtaa ja lihaskuntoharjoitteita olen pyrkinyt tekemään pari kertaa viikossa.. Ja onneksi kotipihapuuhastelut myös ovat mainiota lihaskuntojumppaa! :) 

Ainut harmi tässä kesäkuun koleudessa on ollut järvien kylmyys. Läheisen järven lämpötila on edelleen noin kymmenen asteen tienoilla, joka ei kyllä kovin houkuttele uimaan pidempiä matkoja, edes märkäpuku päällä. Viime kesä oli niiiin upea avovesiuintikesä, mutta onneksi vielä kesää on pitkälti jäljellä joten toivottavasti pääsen kauhomaan taas sydämeni kyllyydestä. :)
 
Miten siellä on kesän liikkumiset sujunut? Onko tiedossa kisoja kesälle? Minähän joudun jättämäänkin työvuoron päällekkäisyyden vuoksi Porkkala Swimrunin väliin, joten katseet on jo kohti syyskuuta ja Nuuksion 70km ultramatkaa. Tänä kesänä varmaankin vaan reenaillaan, ellei sattumalta tule lähdettyä johonkin kisaan mukaan. :)

Mutta sen pidemmittä puheitta, ihanaa kesän jatkoa kaikille!

keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Kesäkuulumisia

Täällä ollaan oltu yhtä hymyä, kun kesä on niin ihanasti kutitellut poskipäitä.. Luonnon vihreys, lintujen laulu ja kesäöiden taianomaisuus ihastuttaa ja ihmetyttää jokaikinen vuosi. Kesä saa fiilistelemään. Nytkin vain haluan tunnelmoida kulunutta kesäkuuta ja niitä pieniä, ihania helmihetkiä mitä viikot ovat pitäneet sisällään. Auringon helliessä on toukokuun kylmyys unohtunut, eikä tulevasta juhannussäästä kannata murehtia. Nautitaan nyt tästä, mitä kaikkea ihanuutta kesä on ollut.

Kesä on ollut..

pitkiä pyörälenkkejä ja uskomattomien maalaismaisemien ihailua. 


aamupalapiknikkiä omalla kotipihalla


juoksunautintoa tai mentaalipuolen harjoituksia, kuten tämä ei niin hohdokas juoksulenkki.. ;)


makoilua auringossa


herkullisia grilliruokia ja marjaisia välipaloja


yöttömän yön ihastelua makuupussissa omalla pihamaalla


luontoretkiä ystävän kanssa, maisemien ihastelua ja kokkaamisia avotulella


..ja elämän tähtihetkiä.


Viime viikonloppuna lähdimme ystävän kanssa nukkumaan yöksi ulos. Tulipa jälleen todettua se, miten hyvä luonnossa on ihmisen olla. Yksi yö metsän siimeksessä sai mielen virkistymään niin, että tuntui kuin minilomalla olisi ollut. Ihana luonto, ihana kesä ja ihanat taianomaiset kesäyöt. <3

Nautitaan näistä yöttömistä öistä ja Suomen kesän kauneudesta kaikkine vivahteineen. Jos ilma sattuukin menemään koleaksi tai tulee vesisade, voi käpertyä sohvan nurkkaan hyvän kirjan, lehtien tai vaikkapa blogitekstien parissa. ;) Lukijamääristä voisi päätellä, että ihmiset ovat viihtyneet muualla kuin blogien äärellä. Ehkä hyvä niin, mutta kivaa olisi jos kertoisit käynnistäsi vaikkapa kommenteissa ja vastaisit kysymykseen: mitä kesä on sinulle tähän mennessä tarjonnut ja millaisia juhannussuunnitelmia siellä ruudun takana on?

Oikein ihanaa juhannusta kaikille!


torstai 15. kesäkuuta 2017

Rakastun kesäyöhön

Pyöräilin eilen illalla töistä kotiin. Hykertelin onnellisena. Miten ihana kaunis kesäilta. Aistin kesää jokaisella aistilla. Miten upea kesäiltojen ja öiden lumous. Tähän ei kyllästy ikinä, rakastan näitä ihastuttavia Suomen upeita, lumoavia kesäiltoja ja -öitä.


 Ensi lauantaina vietetään jälleen Luonnon päiviä, tällä kertaa teemana vuorossa "Rakastu kesäyöhön." Luonnonpäivien sivuilla kannustetaan:
"Nuku yö ulkona, valvo nuotiolla, lumoudu luonnonkukista tai tartu vapaasti vavan varteen. Kaikki suomalaiset kutsutaan nauttimaan kesäyön tunnelmasta. Pystytä teltta kotipihalle tai lähimetsään, tunne luonnonkukkien tuoksu kesäyössä ja kastaudu öiseen järveen. Yhdessä juhlitaan myös Suomen 40. kansallispuistoa Hossaa."

Kyllä, nukun yön ulkona, valvon nuotiolla ja lumoudun luonnosta kaikilla aisteillani koko viikonlopun ajan. <3 Tiedossa ainakin polkujuoksua, uimista ja yön yli retkeilyäkin kotipihapuuhastelujen lisäksi. Ihana kesä. Ihana kesäyö. Taatusti tulee seurattua myös somekanavien välityksellä suurta urheilujuhlaa, Jukolan viestiä. Itsekin sain Venlojen viestiin kutsun paikkaamaan sairastunutta suunnistajaa, mutta en uskaltanut lähteä tällä taidolla vielä metsään eksymään. Mutta sen verran kipinää siitä sain, että suunnistusharjoittelujen jälkeen olen ensi vuonna mukana itsekin. :) 


Rauhan armas kuva rauhan tanterella!
Sinne läksin vaeltamaan kesä-yönä.
Hetken astelin ja ehdin vainiolle,
suojaan lempeen koivun.
Siinä kauvan seisoin
äänetönnä äänettämäs yössä;
vasten valkeet rankaa nojaten mä viivyin
tyynehenä kuin tää yö, tää niittu.

Hengitystä povestani en mä kuullut,
kuullut en mä lehden liikahdusta koivus
mutta usein, täällä vallitessa rauhan
rinnassam ja kaikkialla ympärilläm,
rauhan syvän niinkuin haudan kammiossa,
kuni ehtis soma kuiskaavainen ääni
meille hiljaisuuden kaaoksesta.
-Aleksis Kivi


Ihanaa viikonloppua kaikille! Nautitaan näistä niin upeista kesäpäivistä ja yöttömistä öistä. <3
Millaisia suunnitelmia sinulla on viikonlopulle, luonnonpäivien viettoon?

sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

Kesäinen treeniviikko

Pitkästä aikaa "viikon treenit"-postausta. Ajattelin kirjoitella, miltä näytti juoksuun hurahtaneen kestävyysliikkujan liikuntapäiväkirja tällä viikolla.. Olen paljon miettinyt viime aikoina, miten nyt treenaisin kun olen menossa ensimmäiselle ultralle. Treenimietteet on ollut ehkä tavallista enemmän mielessä. Lopulta kuitenkin ajattelin niin, että enköhän nyt vain jatka samaan malliin ja nauti tästä matkan teosta. Kestävyyspohjaa olen kasvatellut maltilla vuosia, ja tehnyt lukuisia pitkiä päivän mittaisiakin uurastuksia niin polkupyörällä kuin vaeltaen yms. Haluan säilyttää liikkumisen nautinnon. Olen miettinyt, että juoksisin kolmisen kertaa viikossa, pääsääntöisesti poluilla jotta jalat löytäisi helpommin sopivan rakosen röllijuurakoissa :) Sen lisäksi teen muuta treeniä muun arjen mukaan, uin, sauvakävelen ja pyöräilen. Katsotaan, mitä kesä tuo lopulta tullessaan. :)

Maanantaina oli lepopäivä. Tiistaina menin Neulamäen poluille juoksemaan. Ennen muuttoamme omakotitaloon, asuimme kerrostalossa, mutta aivan likellä metsää. Ja voi moro, mitä maisemia siellä tosiaan olikaan. Neulamäen metsässä on upeita luontopolkuja ja niin kauniita maisemia. Juoksentelin tiistaina yhteensä 12 km lenkin, joista reilu puolet poluilla. Illalla kävin vielä testaamassa miltä vesi tuntuu märkäpuku päällä, vielähän se henkeä hitusen salpasi mutta josko kohta pääsisi kunnolla uimaan :) 


 Keskiviikkona kävin ihastelemassa hyvin kevyellä iltajuoksulla kesäiltojen kauneutta. Saavuin järven rannalle, jossa olin ajattellut tehdä vähän lihaskuntoa. En raaskinut kuitenkaan häiritä nuorten tyttöjen tunnelmaa, jotka olivat virittäneet riippumatot puihin, jalat roikkuivat rennosti riippumaton yli, he lauloivat yhdessä jotakin pop-biisiä ja nauttivat alkaneen kesän vapaudesta. Hymyilin vain etäällä ja jatkoin matkaani kotiin. Mietin palatessani sitä ihanaa nuoruuden kesän vapautta. Kotona tein juoksulenkin päätteeksi core-treeniä ja vähän käsijumppaa.

Torstaina oli puolestaan vuorossa pihahommia kotosalla monta tuntia. Parasta hyötyliikuntaa. Illalla lähdettiin vielä extempore-iltalenkille ystäväni kanssa, ja reippailimme parin tunnin lenkin. Välillä hölkäten, pääsääntöisesti kävellen. Ihana lenkki! 


Perjantaina menin kurkkimaan polkuja Puijon metsiin ja siellä tallustelin puolentoistatunnin verran. Mietin vain, miten upea Kuopio onkaan ja millaisia maastoja löytyykään aivan Kuopion keskustankin kupeesta. Eipä ihme, että karhukin oli sillä viikolla eksynyt Puijon metsiin, tiettävästi kuitenkin jo uinut pois.  Puijo on myös todella monipuolinen seutu juoksennella. Löytyy portaita, rinteitä, ylä-ja alamäkeä. Juoksentelin osittain Puijon polut-reittiä. Polkujuoksun päätteeksi spurttasin vielä muutaman lyhyen vedon, jotta juoksuvauhtituntuma ei kokonaan hyydy. :)


Lauantaina oli vuorossaan lepopäivä, ja tänään suunnitelmissa olisi lähteä vähän pyörällä ihastelemaan lähiseutuja. Juoksujen lisäksi olen miltei päivittäin tehnyt core-ja liikkuvuustreeniä, johon on nyt säännöllisesti kuulunut ainakin lantionnosto, vuorikiipeilijä eteen /sivulle, body balancesta tuttu aurinkotervehdysliike ja muutamia keskimmäisen pakaralihaksen vahvistavia liikkeitä + muutamia kyykkyvariaatioita.

Koosteena siis:
ma: lepo
ti: polkujuoksua, josta siirtymäreitit maantiellä 12 km, 1h 40 min
ke: kevyt hölkkä 5 km + 38 min, lihaskuntojumppaa
to: pihatöitä + pitkä kävely 13 km, 2 h
pe: polkujuoksu 9 km, 1 h 30 min
la: lepo
su: pyöräilyä tai muuta palauttavaa :) 

Oikein ihanaa kesäkuun jatkoa! Mukavia treenejä ja liikkumisen iloa! Nauttikaa metsän lumosta ja kauniista kesäilloista ja öistä. Sillä onhan näissä nyt ihan mieletöntä taikaa.

Kesäyö klo 1

Eilen vietettiin rakkaan ystävän vauvajuhlia... kemut jatkui reilusti yli puolen yön, eikä kyllä haitannut pätkääkään kun sai ajella kotiin täysikuun loisteessa valoisana yöttömänä yönä. On tää vaan niin siistiä!! Ihanaa kesän jatkoa. Nautitaan tästä. <3

Millaiselta sinun kesäinen treeniviikkosi on näyttänyt?

torstai 8. kesäkuuta 2017

Kesän ihanuus - lähiretkeilyä lasten kanssa

Olen viime päivinä hykerrellyt tyytyväisenä, että nyt se taas alkaa. Kesän kauneus, vehreys ja valoisat yöt. On aika, kun taivaan värikirjo tykittää jälleen mitä parhaimmilla väreillä ja se jatkuu pitkälle syksyyn asti. Ai että! Luonto on todellakin herännyt täysillä eloon. Vaikka kesän vietänkin töissä, aion nauttia kesän ihanuudesta. Ja se onneksi onnistuu pienistä hetkistä iloitsemalla. Kesässä kun on tunnetusti ihanaa taikaa.
Kesänmakua saatiin kokea jo viime viikonloppuna, kun oltiin viettämässä tyttöjen viikonloppua Vierumäellä, josta Karkki kirjoittikin oman postauksen. Minä palaan myöhemmin Vierumäen tunnelmiin, mutta nyt kirjoitan löytöretkestä lapsuusmaisemiin. Paluumatkalla Vierumäeltä poikkesin vielä Mäntyharjulle, jonne siskokin oli saapunut lastensa kanssa. Päätimme lähteä etsimään lapsuusmaisemien retkipaikkaa, Haukkavuorea. Mukaan lähti innokkaat siskon tytöt, 3- ja 7-vuotiaat rakkaat murut. Tyttöjä on hauska seurata, koska ovat samalla ikäerolla mitä mekin siskoni kanssa. Samanlaista rakkautta ja kinailua on varmasti meilläkin ollut. Siskot. <3
Pakkasimme eväät reppuun ja lähdimme etsimään lapsuusmaisemia. Selvitimme vähän kohdesijaintia, kun viime kerrasta oli yli kymmenen vuotta. Näillä ohjeilla sitten mentiin "sieltä tieltä jostain kohtaa lähtee pieni polku.."  ;) Leikimme lasten kanssa olevamme sudenpentuja, jotka lähtee vuorta valloittamaan.

"No niin tulkaa, minä johdan.."

Maasto oli kumpuilevaa ja välillä paikoin haastavaakin, todellista ketteryysrataa etenkin 3-vuotiaalle pikkuiselle. Pieni meni kyllä vauhdilla eteenpäin, mutta järki ei ihan aina ole tuossa vauhdissa mukana. :D Täytyi kyllä paikoin pitää tiukasti kädestä kiinni.  Erityisesti silloin, kun saavuimme Haukkavuoren laelle, josta oli kyllä huima jyrkänne, ja maisemat kerrassaan valloittavat. 


Mietimme siskoni kanssa, miksihän ihmeessä ei olla vuosiin käyty. Niin sitä läheltä löytää upeita elämyksiä. Haukkavuoren päältä on mahdollisuus laskeutua järven rantaan, jonne reitti olikin vähän haastava lapsosten kanssa. Mutta hienosti me rohkeat sudenpennut selvittiin, vaikka pienimmäisen lippis lensikin yhdessä välissä järveen. Voi sitä huolta, mikä pienelle tuli. Olisin hakenut sen vaikka uiden, mutta nyt onneksi saimme pelastettua sen lopulta hyvinkin helposti. :) Pienen lippiksessä oli Frozenin Elsa ja Anna, sanoin että halusivat vain käydä järvessä vähän virvoittumassa.


Mutta olipahan ihanaa, ihanaa retkeilyä rakkaiden kanssa. Hymyilyttää vieläkin. 

Paluumatkalla tytöt vähän valittelivat, että olipa tylsää. Epäilenpä kuitenkin, että sitä jännityksen määrää, kiipeilyä, laskeutumista ja innostuneisuutta seuratessa reissu oli kaikkea muuta kuin tylsää. ;) Takaisin tullessa tytöt lauleskeli Antti Tuiskua. Minua nauratti, siskoni oli ehkä luritusta saanut sen verran kuunnella, että kehoitti kuuntelemaan luonnon ääniä. Ja niin me tehtiin, hämmästeltiin ja ihasteltiin luonnon kauneutta. Pienimmäinen taisi simahtaa samantien päästessään autoon. Ihana pieni kesäretki. Toivottavasti vastaavaa on paljon lisää.

Ihanaa kesäkuuta kaikille! Nauttikaa tästä kesän ihanuudesta - luonnon kauneudesta, retkeilystä, auringonvalosta, yöttömistä öistä, vastaleikatun nurmikon tuoksusta, mansikoista ja monista pienistä, mutta niiin ainutlaatuisista hetkistä. <3

Ps. Olethan huomannut, että ensi viikolla
 Suomen Latu haastaa Luonnonpäivänä, lauantaina 17. kesäkuuta 2017 suomalaiset nukkumaan yönsä ulkona. Majoitteena voi olla teltta, tarppi, laavu tai vaikka kuusen alus. Tärkeintä on nauttia luonnosta ja jokamiehenoikeuksien suomasta mahdollisuudesta yöpyä ulkona. Yönsä voi viettää kansallispuistossa, retkeilyalueilla tai vaikka takapihalla.

Millaisia kesäkuulumisia siellä on? Olen sen verran fiilistelijä, että kirjoitapa kommentiosioon jokin kesän ihanuus. Ja onko jo suunnitelmia, missä aiot nukkua yön ulkona? :)