maanantai 17. heinäkuuta 2017

Tavoitteiden tsekkausta - kohti polkujuoksu-ultraa

Mietitkö sinä itsellesi joitakin unelmia tai tavoitteita täksi vuodeksi, joita haluaisit saavuttaa? Muistatko yhä, mitä ne olivat? Oliko tavoitteet sellaisia, joiden eteen olet halunnut tehdä asioita, jotta ne toteutuisi? Monella kytee mielessään unelmia tai haaveita. Pelkkä haave ei kuitenkaan riitä, ellei ala tekemään asioita saavuttaakseen sen. Monet unelmat vaativat paljonkin töitä. Luulen, että moni ei tule edes ajatelleeksi mitä kaikkea unelmien toteuttaminen vaatiikaan. Ei kukaan lähde tuosta noin vain maailman ympäri matkalle tai pyöräilemään euroopan halki. Ei kukaan lähde juoksemaan sohvan pohjalta puolimaratonia tai maratonia. Ei kukaan osta hetken mielijohteesta omakotitaloa, saatika rakenna sitä. Monet unelmat vaativat paljon etukäteisvalmistelua, järjestelyä, pohtimista ja miettimistä, pieniä askelia, yksi kerrallaan. Voi olla, että tässä juuri mitataan se, miten palava halu mikäkin unelma on, haluaako sen todella saavuttaa. Uskon, että monet haaveet sydämessä ohjaavat myös meitä tekemään sellaisia pieniä asioita, jotka edesauttavat jo unelmien saavuttamista. Ja joskus voi vain havahtua elävänsä unelmiaan todeksi. 

"All our dreams can come true 
if we have the courage to pursue them"
Walt Disney



Palatakseni kuitenkin tämän vuoden liikunnallisiin unelmiin tai ehkä enemmänkin tavoitteisiin, voisin kurkistaa alkuvuonna kirjoittamaani postausta "2017 - Ready To Run"

Kirjoitin alkuvuonna neljä päätavoitetta tälle vuodelle. Nyt on puolet jo vuodesta kulunut, on hyvä hetki tarkastella missä mennään.. Tarvitseeko tehdä joitakin suunnan muutoksia, jotta saavuttaa tavoitteensa. 

1.Ennätysjahtiin puolimaratonille - check. Helsinki City Run 2017, ennätys 1:40:27. Ihan ei 1:40 alittunut, mutta enkka kuitenkin, johon olen super tyytyväinen! :) 

2.Valmistautumalla maratonille - Alkuvuonna suunnittelin juoksevani kesällä tai syksyllä maratonin, johon valmistautuisin huolella. Tällä hetkellä maraton ei kuitenkaan ole suunnitelmissa ainakaan ennen syyskuuta. Mutta vielähän sitä on vuotta jäljellä, joten ehkä myöhemmin?

3. Pitkää matkaa swimrunissa -   Olimme ilmoittautuneet jo Porkkala Swimruniin, mutta työt sotki suunnitelmia, joten tämä tavoite siirtyi ensi vuoteen. Lopulta tästä tavoitteesta luopuminen oli hitusen helpottava, koska järvivedet on ollut todella kylmiä ja olen uinut todella vähän. Vasta viime viikolla uin ensimmäistä kertaa vähän pidempää ja sieltäpä se avovesiuinnin ihanuus taas löytyi.

4. Elämäni eka polkujuoksu-ultra - ilmoittautuminen tehty Nuuksio Ultra Trail 70K syyskuussa. 
Tämä haave on kytenyt pitkään. "Haluan tallata tänä vuonna juoksupolkuja pitkään, pidempään kuin ikinä. Tähän haluan valmistautua huolella, joten ajankohta on varmastikin syksyllä ruska-aikaan." Tähän pitkään matkaan olen valmistautunut jo vuosien ajan, ehkä tiedostamattakin. Olen nauttinut liikunnan riemusta erityisesti silloin, kun sitä voi tehdä pitkään. En ole koskaan juossut yli maratonin mittaista matkaa, joten tämä kaikki on minulle aivan uutta, mutta olen tästä tosi innoissani. 


Mietin yhdessä vaiheessa aika paljonkin, miten nyt treenaisin. Lopulta ymmärsin, että teen jo paljon asioita, mitkä tukee valmistautumistani. Nyt vain teen juuri niitä asioita, joista nautin ja kaikki se valmistaa minua syksyn koitokseen. On toki paljon asioita, joita pitää miettiä etukäteen. Olipa hyvä, että Lenkillä pilkkujen kanssa- blogin Raita kyseli meidän yhteisellä polkujuoksulenkillä paljon kysymyksiä liittyen ultraan. Tajusin, että minun täytyy miettiä tietyt asiat huolella etukäteen. Matka tulee olemaan niin pitkä, ettei se taatusti olemaan koko ajan kivaa, tulee kolotuksia ja kipujakin. Haluan miettiä kuitenkin tietyt tilanteet etukäteen, mitkä ovat niitä kipuja tai olotiloja, jolloin paras vaihtoehto on keskeyttää. Mitkä ovat ns. vakavat elimistön signaalit, jolloin matka on parempi keskeyttää ettei uhkaa omaa terveyttään tai saa aikaiseksi itselleen sellaisia rasitusvammoja, joista toipuminen kestää kuukausia. Toisekseen minun pitää miettiä suunnitelmaa energia-ja nestetankkauksesta ja varautua imeytymisongelmiin. Mitä teen silloin, jos nesteet ei imeydykään. Tämmäisiä etukäteissuunnitelmia on ainakin syytä miettiä. Kaikkeen ei toki voi ensimmäisellä kerralla varautua tai valmistautua, ja varmasti ensimmäisen kerran jälkeen tulee viisaampana ja vahvempana takaisin.

Tähän polku-ultraan olen valmistautunut kesän aikana monipuolisesti liikkumalla: polkujuoksua, juoksua, sauvakävelyä, patikointia, lihaskuntojumppaa, uintia, pyöräilyä ja liikkuvuustreeniä. Joka viikolta löytyy myös lepopäiviä ja olen nukkunut pitkiä yöunia. Olen syönyt säännölliseti, varsin isoja aterioita, ja erityisesti huolehtinut riittävästä hiilihydraattien määrästä. Kesäkuussa juoksupitkikset olivat kahden tunnin mittaisia ja nyt heinäkuun puolella olen pariin otteeseen juoksupitkiksen kasvattanut kolmeen tuntiin. Näiden lisäksi olen tehnyt useamman tunnin patikointeja rinkka selässä, jotka on mielestäni ollut erinomaista ultratreeniä. 



Viime viikkojen treeniviikot ovat näyttäneet tältä:
vko 26
ma: pihahommia (käy treenistä..)
ti: lepo
ke: kevyt juoksu 7 km + core
to: lepo
Kolmen päivän reissu Kolilla, Herajärven kierros  (postaus Herajärven kierrokselta täällä)
pe: patikointia n. 5 h
la:  patikointia n. 10 h
su: patikointia n.4 h 

vko 27:
ma: lepo
ti: kevyt juoksu 5 km + liikkuvuutta
ke: lepo
to: sauvakävelyä 1 h 40 min 10km
pe: polkujuoksumaastopitkis 3 h / 24 km
la: puuhommia + pihatöitä
su: lepo

Välillä kun metsä näyttää tältä, ei tarvitse polkuja juostakseen metsässä. <3

vko 28:
ma: lihaskuntojumppa 45 min + juoksu 5 km, illalla: avovesiuinti 1 km
ti: kevyttä retkeilyä ja jumppaa lasten kanssa, avovesiuinti 1,5 km 
ke: lepo
to: lepo
pe: polkujuoksupitkis reilu 3 h / 21km (Raita tuli Mikkelistä Kuopioon asti juoksemaan kanssani, olipahan huippua. Kiitos vielä!! Raita kirjoitti yhteislenkistä postauksen, jonka pääset lukemaan täältä.)
la: patikointi Tiilikkajärvellä reilu 5 h
su: patikointi Tiilikkajärvellä reilu 2 h - iltauinti 2,5 km



Tämmöisin treenimetodein etenen eteenpäin, noista viikoista puuttuu nyt kokonaan nopeammat juoksupyrähdykset, joita ajattelin myös harrastella jottei nopeus kokonaan katoa. :) Tärkeimpänä pidän, että tekeminen on mielekästä ja nauttii siitä, mitä tekee. Ja voin kertoa, että olen nimittäin nauttinut. Ihana kesä ja lumoava luonto! <3

En liiku kerätäkseni suorituksia vaan kokeakseni elämyksiä. Nauttikaa siitä mitä teette, tehkää sitä mistä nautitte - se vie varmasti unelmianne kohden! <3

Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille! Miten teidän liikkumiset sujuneet kesällä? Onko muita ensikertalaisia ultramatkalle lähteviä? :)

torstai 6. heinäkuuta 2017

Ajatuksia unelmista ja elämästä - luonto puhuttelee / Herajärven kierros Kolilla

Viime aikojen blogipostauksissa on toistunut yksi sana. KESÄ. Samalla teemalla jatketaan, sillä viime viikonloppuna vietin syntymäpäivääni Kolin kansallispuistossa ja kesä tarjoili silkkaa hunajaa.. Viiden päivän vapaani sattuivat sellaisiin kesäkeleihin, ettei todeksi voi edes uskoa. Kuten instagram-päivitykseen jo kirjoitinkin, 
"Joskus elämä tarjoilee makeaa mahan täydeltä, ja silloin nautitaan siitä." 

Niin me tehtiin - herkuteltiin jokaisella aistilla.


Pyysin serkkuani viime keväänä yöpymään kanssani ulkona, tietämättä siitä että hän oli unelmoinut pitkään vaelluksesta. Kutsuin hänet kanssani seikkailuun ja päädyimme valitsemaan ajankohdaksi kesä-heinäkuun vaihteen ja kohteeksi Kolin kauneuden. En olisi ikinä uskonut millainen elämys meillä olikaan edessä. Perjantai-iltana saavuimme illalla Ukko-Kolin parkkipaikalle. Lähdimme heti patikoimaan, alkuperäisestä suunnitelmasta hieman poiketen. Alkuun olimme suunnitelleet yöpyvämme Kolin tuntumassa, mutta emme malttaneet jäädä paikoilleen vaan lähdimme saman tien kesäillan hiljaisuuteen Kolin lumoavaan luontoon. Kesällä on niin ihanaa, kun ei tarvitse huolehtia pimeän tulosta, valoa riittää läpi yön.

Ympärillä hiljaisuus 
suurten metsien.
Tänne jälleen vaellan
suuntaa etsien.

Minne menen, mitä teen
vielä tiedä en.
Vapautta kohti nyt
otan askelen.

-Anna-Mari Kaskinen-
 

Kuljimme kesäiltana läpi Mäkrävaaran, ahoniityt ja Jauholanvaaran. Hämmästelimme ja ihastelimme luomakunnan kauneutta ja ilta-auringon säteitä, jotka värjäsi maiseman lempeillä sävyillä. Lopulta saavuimme ensimmäiseen yösijaamme, auringon jo laskiessa. Pystytimme teltan, paistoimme iltapalaksi lettuja ja ihastelimme auringonlaskua. Pulahdimme vielä keskiyön uinnille ennen makuupussiin käpertymistä.

Seuraavana päivänä herätessäni teltasta, miltei yhdeksän tunnin yöunien jälkeen, kauniiseen auringonpaisteeseen luonnon ääreltä, tunsin syvää kiitollisuutta. Miten onnekas olenkaan. Aloittaa nyt syntymäpäivä tälläisessa ympäristössä. Luin muutamia onnitteluviestejä, ja erityisesti veljeni lähettämä itse kirjoittama runo sykähdytti. Myös serkkuni oli valinnut muutaman runon syntymäpäivälahjakseni ja niillä hän sai kyyneleet silmiin. Kävimme uimassa ja keitimme aamupuuroa luonnon äärellä. Meillä ei ollut mihinkään kiire, vaan nautimme rauhallisesta aamusta.

Ei onni tule etsien,
se saapuu eläen.
Ei onni tule ulkoa,
se nousee rinnasta - 
jos nousee;
jos ei, niin herätä se sieltä,
se kuulee omantunnon kieltä
ja nousee.
J.H. Erkko
 

Jatkoimme Lakkalasta kohti Kiviniemeä, jossa on reitin paras mahdollisuus täyttää vesivarastoaan. Muutoin Herajärven kierroksen vesipisteet ovat aavistuksen haasteelliset. Vettä kyllä löytyy, mutta monin paikoin ne ei ole juomakelpoisia ilman keittämistä. Hyödynsimme helppoa vesipistettä (Kiviniemen tilalta suoraan kraanasta.) ja teimme lounasta Kiviniemellä. Valmistimme herkullista synttärilounasta, hedelmäistä soijasuikale-currykastiketta ja riisiä. Kiitos serkulleni isosta esityöstä ja kasvisten sekä hedelmien kuivaamisesta etukäteen. Se vei nämä retkiruuat ihan uudelle asteelle.


Onneksi söimme hyvin, koska edessä oli pitkä ja haastavakulkuinen maasto Ryläyksen yli kohti toista yösijaa, Myllypuroa. Täytimme Kiviniemessä kaikki vesipullot, sillä tiesimme ettei vettä ollut saatavilla pitkään aikaan. Kesäpäivä oli lämmin, joten halusimme varautua riittävällä nestemäärällä. Tosin sellainen miltei neljän kilon lisäys rinkassa tuntui, eikä rinkka enää heilahtanutkaan selkään ihan "heittämällä". ;) Mieluummin kannan selässäni vähän enemmän, kuin kärsin nestehukasta.. Ryläyksen osuus ei ole mielestäni kaikista kauneinta maisemaa Herajärven kierroksella. Se on kivikkoista polkua ja metsäisempää maisemaa kuin toisella puolen Herajärveä. Silti siinä on oma viehätyksensä. Ja jo toistamiseen, juuri tällä puolella Herajärveä tuli mietittyä niitä kaikkia syvällisimpiä pohdintoja..

Oli erityisen hienoa viettää syntymäpäivää ihmisen kanssa, joka on tuntenut minut koko elämäni. Serkkuni on ollut minulle aina äärimmäisen tärkeä ja rakas, ja hän on ollut myös esikuvani urheilevana naisena. Muistan ihailleeni hänen juoksujaan, ja nyt saamme jakaa yhteisen harrastuksen. Tunsin olevani myös etuoikeutettu saadessani edesauttaa hänen unelmansa toteutumista, vaellusta telttayöpymisineen. Kivikkoisilla poluilla kulkiessamme mietimme elämää. Painava rinkka myös puhutteli vertauskuvallisesti. Kukin meistä joutuu eri elämänvaiheissa kantamaan taakkaa selässään, joskus kevyempää, joskus painavampaa.. Joskus tarvitsemme kannustavia sanoja, joskus sitä että toinen lainaa kävelysauvaansa. Lopulta kuitenkin jokaisen on oma taakka kannettava, kuljettava läpi erilaisten elämänvaiheiden. Luotettava siihen, että vaikka taakka tuntuu painavalta, askel on vain otettava ja se vie eteenpäin, vaikka vain askel kerrallaan.


Jotka tulevat suorinta tietä,
saapuvat tyhjin taskuin.
Jotka ovat kolunneet kaikki polut,
tulevat säihkyvin silmin,
polvet ruvella, outoja hedelmiä hauraassa säkissään.
Niin se ystäväni on, niin se on,
että eksymättä et löydä perille.
-Tommy Tabermann -
 


Tarvitsemme elämässämme myös rinnallekulkijoita, niitä jotka tsemppaa vat vaikeina aikoina. Rinkan kanssa kulkeminen ei ole aina helppoa. Onneksi matkan varrella on näitä huikeita paikkoja, joissa sai pysähtyä keräämään voimia ja ihastella tätä valtavan kaunista maisemaa. Mielestäni tämä Herajärven kierroksen reitti on ollut haastavinta, mitä olen rinkan kanssa kulkenut. Reitillä on paljon jyrkkiä nousuja ja laskua, polku on pientä, kivistä, juurakkoista ja kallioista. Reitissä on paljon korkeusvaihtelua, eikä ihme että erityisesti ensikertalaiselle maasto on haastavaa. Joskus matka saattoi tuntua jopa kärsimykseltä. Ja sekin kuuluu vaeltamiseen, kevyttä kulkua meno ei aina ole. Siksipä on tärkeää tsempata toinen toistamme, erityisesti niissä hetkissä kun huomaa toisen energiatason laskevan. Rinkat kantamuksineen ei ollut ihan kevyimmistä päästä ja alkoihan se monen tunnin tarpominen jo tosiaan tuntua. Patikointiin voi liittyä myös epätoivon hetkiä, ja silloin on parasta ensinnäkin pysähtyä ja syödä. Monesti epätoivon hetket johtuvat liian alhaisesta energiatasosta, kun ei ole uskallettu/ muistettu syödä riittävästi. Minähän napsin herkkukarkkeja ja pähkinöitä säännöllisesti, jotta energiataso pysyi yllä hyvänä koko ajan. Kuten tapana onkin, syön itseni mukavaksi ;)  Levon ja syömisen jälkeen on tärkeää myös tsempata niin itseään kuin toisiaan. Ei kannata antaa valtaa sille syyttävälle mielelle vaan keskittyä taistelemaan niitä negatiivisia ajatuksia vastaan. Liian paljon sätimme itseämme siitä, että on tullut epätoivon hetki.. vaikka miten tärkeää siinä hetkessä olisi tsempata ja kiittää kehoaan jo tähän astisesta työstä. Ja uskoa itseensä siinä, että vielä jaksaa eteenpäin, koska minä pystyn ja kykenen.

Olen kova tsemppaaja ja positiivista elämänasetta huokuva tyyppi. Haluan keskittyä positiivisiin asioihin ja olen aika hyvä vaimentamaan negatiiviset ajatukset päästäni, koska se ei hyödytä yhtään mitään. Suosin enemmän seuraavanlaista tsemppaamista, jota testattiin Ryläyksen maisemissa. Nostin kädet ilmaan ja huusin "mä olen supernainen". Pyysin serkkuani tekemään saman. Hieman epäröiden hän nosti kädet ilmaan, mutta lopulta teki työtä käskettyä ja nosti kädet ilmaan huutaen tsemppilauseen, ehkä hitusen hiljaisemmalla äänellä. Vielä viimeiseksi otimme toisiamme kädestä kiinni, nostimme kädet ilmaan ja huusimme "Olemme supernaisia." Purskahdimme nauruun ja tuumailimme, että kylläpä tuntui hyvälle. Todettu toimivaksi. Välillä kannattaa vähän hullutella, etenkin korvessa jossa kukaan ei näe, eikä ehkä kuulekaan. Sori vaan teille kaikille, jos häiritsimme teidän kesäpäivän rauhaa. Pari sekopääserkkua vain oli liikenteessä. Haettiin vain vähän tsemppiä loppumatkalle. ;)   


Tämän tarkoitus ei ollut nostaa omaa arvoamme millään tavoin omilla suorituksillamme. Tämän tarkoitus oli kuitenkin osoittaa kiitollisuutta siitä, että olen pystynyt ja kyennyt. On tärkeää uskoa ja luottaa itseensä. Nähdä se voimavara ja potentiaali, joka itsessä on. Ja olla siitä kiitollinen! Meillä jokaisella on vajavaisuuksia ja heikkouksia, mutta meissä on paljon potentiaalia. Paljon sellaista tervettä vahvuutta, joita emme olisi uskoneetkaan olevan. Olemme supernaisia, superserkkuja, ja ylpeitä siitä.

Jatkan jaksan vaikka väkisin 
jos ois helppoo, 
kaikki tekis niin mus on voima, 
jota en voi vaimentaa 
pusken täysii aina vaan 
mun ei täydy, vaan mä saan
-Elastinen




 Ryläykseltä jatkoimme matkaa kohti Myllypuron teltta-aluetta. Päivä oli ollut jo pitkä, reitti haasteellinen, rinkka alkoi tuntua jalkapöydissä jo kiitettävästi joten loppuvaiheessa jo alkoi odottamaan hetkeä, jolloin saisi rinkan heittää selästään ja alkaa yöpuulle. Saavuimme iltasella Myllypurolle, pystytimme teltan, sytytimme nuotion ja laitoimme iltaruokaa. Kävimme peseytymässä purolla ja melko nopeasti olimme valmiita nukahtamaan lintujen lauluun. Pitkän taivalluksen jälkeen on kyllä erittäin ihana tunne sulloutua makuupussiin ja nukahtaa lintujen sirkutukseen. Minun ei tarvinnut kauaa odotella unen tuloa, mietin vain ihanaa syntymäpäivääni, jonka sain viettää kokonaan luonnon lumossa retkeillen rakkaan ihmisen seurassa. Päivän aikana oli jaettu monta muistoa, ajatusta.. näitä elämän tähtihetkiä. Kohdata - ja tulla kohdatuksi. 


"Sydämeni on täynnä itkua ja naurua.
Kuljen kasteista polkua, ja metsätähden teriä
on takertunut varpaisiini.
Sopertelen huumaantuneena.
"Jumala, sinä olet hyvä!"
Ja puista varisee kasvoilleni pisaroita,
tuoksuvia, vihreitä ja kultaisia.
Ajatuksen ovat pienet ja onnelliset,
kuin sinisiipiperhosen,
eikä sydämelläni ole enemmän huolta
kuin oravanmarjalla, joka kohottaa
kukintonsa kuin lapselliset sormet
osoittamaan ihanaa aurinkoa."
- Katri Vala-  



Sunnuntaiaamu tuntui myös erityisen lämpimältä, viimeinen pieni rypistys, edessä olisi kuuden kilometrin etappi Ukko-Kolille. Otimme jälleen hyvin rennosti aamun, nautimme lämmittävästä auringosta ja jutustelimme muiden leiriytyneiden kanssa. Rinkan paino oli taasen keventynyt vähäisemmän vesimäärän ja syötyjen ruokien ansiosta. Kylläpä oli helpompi askeltaa. Myös hyvin nukutut yöunet ja lepääminen vain valmistaa kroppaa taas uuden päivän iskuun, sekin saatiin todeta. Kuljimme Myllypurolta uudestaan kohti Mäkrävaaraa, josta lähdimme siirtymään Kolin huippujen huiputukseen. Polku oli huomattavasti helppokulkuisempaa ja kun rinkka oli myös keventynyt, tuntui askel suorastaan lentävän. Nautimme suunnattomasti niin upeista maisemista, kuvailimme paljon ja ihastelimme kansalaismaisemaa.Kolusimme niin Paha-Kolin, Akka-kolin kuin Ukko-Kolinkin huiput. Ja olipa nättiä, kertakaikkiaan!


Kolin huippujen jälkeen suuntasimme vielä satamaan, jossa mieheni oli odottamassa. Hän oli meidän vaelluksen aikana ollut sukulaistensa kanssa kalastamassa. Saapuessamme satamaan haaveilin peseytymisestä jossakin hiljaisella rannalla. En osannut arvata, mitä meitä vielä odotti. Retkilounas autiolla hiekkasaarella, uintia, saunomista ja Kolin maisemista nauttimista eri perspektiivistä. Viikonlopun tarina oli satumainen, eikä todeksi tätä kaikkea kokemaa voi edelläänkään uskoa. Illan hämärtyessä vielä kertaalleen nostimme rinkat selkäämme ja lähdimme satamasta kipuamaan vielä kertaalleen Ukko-Kolia kohden. Ihastelimme siellä auringonlaskua, kunnes lähdimme ajelemaan takaisin kohti Kuopiota, hymyssä suin, syvästi kiitollisena kaikesta kokemastamme.


Onnellinen hymy. Kiitosmieli. 
Sanaton kaikesta siitä hyvästä, mitä viikonlopun aikana saimme kokea. 

Loppuun voisi kai todeta, 
uskalla unelmoida - uskalla elää unelmaasi. 

Ihanaa kesän jatkoa teilla kaikille!