Lupa olla - lomaterveisiä Espanjasta

Lomaterveiset Espanjan aurinkorannoilta, joissa vietimme reilu viikon. Loma oli kaikessa joutilaisuudessaan I-HA-NA! Vaikka kahdeksassa päivässä olisi kerennyt koluta rannikkoa vaikka millä mitalla, päädyimme vain nauttimaan lomasta Torremolinoksen lähituntumassa seikkailematta sen pidemmälle.. Ja miten hyvältä se tuntuikaan. Meidän lähipiirillä on siellä oma asunto, jossa saimme majoittua. 

Vaikka Torremolinos ei ole ehkä itselleni kaikin omin alue - vilkkaine yöelämineen ja pauhaavine musiikkeineen eritoten erilaisten ferioiden aikaan, viihtyi siellä varsin hyvin. Meren rannalla aaltojen pauhu vei muun hälinän ympäriltä ja sai uppoutua vain omaan rauhaansa. Pidän lomista, jotka herättää ajatuksia. Saa pohtimaan ja miettimään elämää. Välillä se on luonnon lumous, joka salpaa hengitystä. Joskus fyysisesti haastavat patikoinnit. Joskus täysin erilainen kulttuuri ja ihmiskohtaamiset. Tällä kertaa se oli eräänlainen joutilaisuus, kiireettömyys



Lukiessani Mirja Hämäläisen runoa "Lupa olla"  jotakin kolahti. Olen joskus ihmetellyt miten ihmiset jaksavat rantalomailla viikon samassa paikassa "tekemättä mitään". Ajatuksissani jo pahoittelin kaikkia niitä ajatuksia ja mietin, mitä minä olen toisten lomasta sanomaan mitään. Tämänkaltainen joutilaisuus, rentoilu, hyggeily sopii tiettyyn elämän vaiheeseen vallan mainiosti. Huomasin selkeästi nauttivani siitä, ettei ollut aikatauluja tai reissaamisia sinne tai tänne ja siksi tätä Mirja Hämäläisen runoa lukiessani hymyilytti..
 
Hämillisenä
kyselen itseltäni lupaa
olla onnellinen tekemättä mitään.
Lupaa olla.
Hengittää kesäillan
täyteläisiä tuoksuja
katsella perhosen
performanssia kaidepuulla.


Espanjan sää oli nyt ihana. Aurinkoista miltei päivittäin, päivisin suorastaan paahtava mutta ei liian kuuma, kuten varmasti kesäkuukausina on ollut. Miten nautimmekaan siitä lämmöstä. Saatoin toistaa itseäni tuhansia kertoja "tää lämpö". Vaikka en mikään auringonpalvoja olekaan ja Suomen kesästäkin pidän sen raikkauden vuoksi, tuntui kuitenkin se lempeä lämpö niin ihanalta. Hämmästelin, miten nopeasti aika hujahti rannalla kirjaa lukiesssa. 


Olin reissussa mieheni kanssa. Alkuun meillä oli myös muita perheen jäseniä seurana. Ja mikäs sen parempaa - yhdessäoloa auringon alla, rantaoleilua, biitsin peluuta, myöhäisiä(!!) illallisia.. Huisia. <3 Mieheni ei ole yhtä liikunnallinen kuin minä, joten olisi ollut jo suorastaan kohtuutonta että olisin kekkuloinut joissakin vuorilla pitkät päivät. Toki juoksuhulluna en ihan paikallaan osannut olla, joten käytin omat aamuhetket juoksenteluun. Sää päivällä olisi ollut pohjolan likalle turhan kuuma, joten senkin puoleen rauhalliset hetken rannalla oli aivan ihania juoksuhetkiä. Kertaalleen juoksin myös aamupäivällä paljasjaloin pitkin rantaviivaa ja ai että se oli huikeaa! Huippu juoksuelämys sekin. 



Muutamaan otteeseen kävin myös vuorimaisemissa lenkkeilemässä niin Torremolinoksen kuin Mijaksen patikointipoluilla. Siellä minua kuitenkin suretti katsellessani kovin kuivaa luontoa. Kuumaakin kuumempi kesä on jättänyt jälkensä. Mietin siellä Suomen syksyn värikirjoa, miten etuoikeutettuja saammekaan olla siitä väriloistosta, mitä meidän kotimaan luonto tarjoaa. Keväällä myös Espanjassa on ihanan vehreää ja kukat kukkii kauniisti, joten patikointimaisemat ovat silloin parhaimmillaan. Joskus täytyy kyllä näitä maisemia tulla tarkemmin tarkastelemaan keväällä, kun luonto puhkeaa kukkaan. 


Palatakseni kuitenkin vielä ajatukseen joutilaisuudesta. Miten tärkeää onkaan, että muistamme lepohetket myös kiireisen työarjen keskellä. Vaikka vapaapäiville olisi kiva suunnitella kaikkea kivaa, on minulle ainakin tärkeää että on päiviä, jolloin ei ole mitään suunniteltua, ei mitään aikatauluja. Voi tehdä sitä, mitä kulloinkin haluaa. Oli se sitten kirjan lukua sohvan nurkassa, juoksulenkkiä poluilla tai vain pelkkää kotoilua villasukissa. Mikä siinä hetkessä tuntuukaan hyvältä. 

Kotimatkalla musiikkia kuunnellessa, autossa jammaillessa, ihan höpöjä puhellessa, naureskellessa,  kasvot auringossa ruskettuneina katselimme toinen toisiamme ja yhdessä totesimme, tää loma tais tehdä meille molemmille todella hyvää. Ja se jos mikä onkaan parasta. Auringossa levänneenä, toinen toistemme seurasta nauttineena lähdetään kohti syksyn arkisia haasteita, muistaen kuitenkin yhdessäolon ja rauhoittumisen merkityksen hektisenkin arjen keskellä.

Mitä ihaninta lokakuuta kaikille! Muistakaa levätä, hyggeillä, viettää joutilaista aikaa ja ennen kaikkea tehkää asioita, joista saatte voimaa! Ei kuluteta energiaa sellaiseen, mikä vain raastaa ja vie voimia. Opetellaan sanomaaan EI myös kivoille jutuille, sillä joskus kivatkin jutut tai se aikataulutus saattaa kuluttaa. Ollaan rohkeasti oman tien kulkijoita ja luotetaan, että läheiset ja ystävät ymmärtää vaikkei aina olisikaan menossa mukana kaikissa kekkereissä. Joskus on vain hyvä olla. <3

Kommentit

  1. Ihana teksti! 💛Ja ihanalta kuulostava loma myös! Täydellinen akkujen lataus! 😊Mukavaa viikkoa! 💛

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Loma oli kyllä niin ihana, akut täynnä aurinkoenergiaa ja hyvää mieltä :) Töihin paluu vaan tuntuu vähän raskaalta :D Samoin sinne oikein mukavaa viikkoa!

      Poista
  2. Oi ihana Espanja, kuinka sinne kaipaan. Keväällä olin Aurinkorannikolla, ja silloin siellä oli ihanan vehreää. Harmi, että kuivuus vie vihreyden aina kesällä mennessään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama homma, keväällä oltiin mekin ja maisema oli tyystin erilainen. Keväällä siis kauneinta, mutta nyt oli ihanan lämmintä niin ilma kuin merivesikin :)

      Poista
  3. Voi, miten ihania kuvia! Juuri syksyllä voisin kyllä asua jossain Etelä-Euroopassa mieluummin kuin Etelä-Savossa. Olen just lähdössä ulos sateeseen plus viiteen asteeseen... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh :) Joo kyllähän se lämpö oli miellyttävä, mutta en mä usko että kuitenkaan haluaisit pois täältä upean vehreän luonnon keskeltä? Ei oo näin ihania polkuja ihan kaupungin tuntumassa. Kyllä se Suomi on vaan <3

      Poista

Lähetä kommentti