Älä anna pelon olla esteenä uuden kokeilulle- talvilajien lumoa

"Onni on ystävä, jonka kanssa jakaa uusia elämyksiä, ja joka tsemppaa silloin, kun itseä pelottaa."

Niin moni elämys olisi jäänyt kokematta ilman tsemppareita. Vaikka menenkin päämäärätietoisesti kohti uusia haasteita, sytyn herkästi uusille ideoille ja heittäydyn helposti extempore-suunnitelmiin, silti minä pelkään. Minut saa ärsyyntymään asiat, joita en osaa. Pelkään kovia vauhteja. En ole ketterä tai saman tien kaikki lajit haltuun ottava. Haluan kuitenkin haastaa pelkoni menemällä sitä kohti. Joskus tarvitsen siihen ystävän tsemppauksen, jotta uskallan. Enkä puhu mistään extremelajeista, vaan esimerkiksi siitä että uskallan mennä hiihtämään mäkisiin maastoisin ja kohtaamaan siis myös alamäet. Tälläkin hetkellä lasken alamäet lähinnä ladun vieressä, jotta pystyn auraamalla säätämään vauhtiani. 

Joskus on myös tiettyjä lajeja, joihin liittyy pelottavia mielikuvia. Retkiluistelu on kuulostanut hienolta, mutta pelottavat railot on mietityttänyt. Hanna oli viikonloppuna Kuopiossa ja mietimme retkiluistelun kokeilua. Minua mietitytti hieman ja meinasin ehdottaa jotain muuta toimintaa. Ehkä lopulta oman "negatiivisuuden" takana olikin pelko. Uusien lajien kokeiluun liittyy uusia kokemuksia ja tietämättömyyttä, ja erityisesti sen sietämistä ettei sitä heti osaa. Toisaalta siihen liittyy myös uutuuden jännitystä ja innostusta, joita ei kokeneempana enää saa.  Sellaista aitoa jännitystä "mitähän tästä tulee?" Lopulta kutkuttava ilon tunne, minä uskalsin ja selvisin. 





Onneksi oli ystävä, joka tsemppasi uuteen kokeiluun. Yhdessä jaettu elämys oli huippua. Tulin miettineeksi kuinka useasti pelko tai jännitys estää toimintaamme. Itsekin muistan edelleen lapsuudesta hiihtokilpailun, jossa kaaduin mutkassa koko yleisön edessä. Muistan sen nöyryyttävän tunteen. Miten ehkä moni muukin kantaa mielessään niitä hetkiä, kun on epäonnistunut ja se on tullut taakaksi harteille ja estää kokeilemista. Ehkä sitä saatetaan vesittää "ei oo mun juttu", "ei mua kiinnosta", vaikka lopulta taustalla onkin jotain syvempää. Pelko. 

Miten tärkeää onkaan siis ne ystävät, jotka tuuppaavat eteenpäin ja jotka inspiroivat kokeilemaan uusia lajeja ja heittäytyvät mukaan hetken mielijohteesta. 


Juoksu on minulle helppoa, mutta muissa lajeissa joudun sietämään sitä tunnetta, etten osaa. Joskus se ärsyttää. Tekniikka hakee ja välinekysymykset mietityttää. Olen opetellut olemaan itselleni armollinen. Kaikkea ei voikaan osata heti, vaan minä opettelen. Juoksunkin olen aloittanut ensin kymmenistä metreistä, nyt voi puhua kymmenistä kilometreistä. Edelleen kuitenkin tärkeintä tehdä sitä, mistä nauttii. Talvilajit, esimerkiksi hiihto avaa uusia mahdollisuuksia viettää aikaa metsän siimeksessä ja luonnon lumossa. Hiihtoa todellakin haluan opetella, koska se antaa mahdollisuuden sukeltaa upeaan talviseen metsään sivakoimaan luonnon laduille. 





Tänä talvena ensimmäiset hiihtoreissut oli kuin tervan juontia. Taas se tunne, että tästä ei tuu yhtään mitään. Rävelsin ensin siteiden kanssa ja hiihto oli tahmeaa. Sisukkaasti päätin, että en luovuta ja luotin siihen, että taas ajan kanssa tuntuma löytyisi. Viime lauantaina sivakoitiin Kuopion maasto- ja jääladuilla 40 km ja ai että, olipahan mahtavaa.  Onneksi en heittänyt suksia hankeen silloin ensimmäisellä kerralla. Vielähän tekemistä on tekniikan haltuun ottamisen kanssa, mutta siitä se pikkuhiljaa. 

Aloitin hiihtämisen viime talvena ja joskus toisten sanat saattavat jäädä syvälle, kuten viime talvena kohtaamani hiihtäjä, joka kommentoi hiihtoani "huomaa kyllä että olet aloittelija." Ai hitto, että ärsytti. Ja kyllä, tiedän olevani aloittelija, mutta tuommoinen kommentti ei kauheasti buustannut eteenpäin. Onneksi en jäänyt liiaksi märehtimään, jätin kommentin omaan arvoonsa ja päätin, että minähän opettelen. Teen tätä siksi, että se on kivaa ja haluan opetella. Kukaan ei ole seppä syntyessään. Onneksi on ystäviä, jotka tsemppaavat ja joiden kanssa voi sukeltaa uusien lajien ja uusien elämysten pariin. Se on tässä matkalla parhainta. 

Haluan omalta osaltani olla niitä, jotka tsemppaa toisia eteenpäin uskomaan itseensä ja rohkeasti kokeilemaan uusia lajeja ja kohtaaman pelkojaan. Se kyllä kannattaa! Epämukavuusalueelle meneminen kasvattaa meitä, niin fyysisesti kuin henkisestikin. Ja toisaalta itsensä voittaminen tarjoaa ihanaa kutkuttavaa iloa, joka juuri ajaa jahtaamaan uusia elämyksä.


Näin ystävänpäivä-viikolla haastan sinua tekemään ystäväsi kanssa jotakin kivaa ulkoilua tai urheilua! Menkää retkelle, juoskaa umpihangessa, hiihtäkää yhdessä tai kokeilkaa jotain ihan uutta lajia. Yhdessä tekeminen ja hulluttelu on ihan parasta. 

Viime viikonloppu oli niin huikea kun sain seurakseni hulluttelija-ystävän, jonka kanssa nautiskeltiin tuntitolkulla ulkoilmasta. Kiitos Hanna, kun kävit ja kiitos kun omalla esimerkilläsi inspiroit. Sinussa on ihana inspiroivaa asennetta ja uskallusta kokeilla uusia lajeja ennakkoluulottomasti. Sinulla on upea tapa heittäytyä uusien lajien pariin. Kiitos tsempistä. Seurasi on tosin vaarallista, koska olen kulkenut perässäsi kohti niin triathlonia, swimrunia, polkujuoksu-ultria ja mitähän seuraavaksi..kiipeilyä? ;) 


Ihanaa viikon jatkoa, hyvää laskiastiistaita ja ystävänpäivää. Nauttikaa ulkoilusta ja talvilajeista. Meillä on nyt mahtava talvi ja ulkoilukelit! Juoksijalle sopii mainiosti myös muut lajit valikoimaan, joten ei kun sukset jalkaan ja hiihtämään ;)  


Kommentit

  1. Mun mies kysyi, että kuka toi on, kun katsoi sun kuvaa. Sanoin, että se on bloggari. Lisäsin, että sun blogi on yksi harvoista ei-kaupallisista blogeista, siksi tykkään tästä. Ihanaa viikonjatkoa sullekin! Mäkin pääsen ekaa kertaa hiihtämään, tai siis viikon päästä. Odotan niiin innolla!

    T. Maija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos mieltä lämmittävästä kommentista Maija! :) Hiihdon iloa! :)

      Poista
  2. ..kiipeily? SUUNNISTUS? ;) Kiitos sanoistasi <3 On ollut ilo inspiroida sinua, ja toisaalta sun positiivinen ja heittäytyvä asenne sekä energinen luonne on inspiroinut mua! Sun kanssa on ihana hullutella, ja mahtavaa oli viime viikonloppuna liikkua paljon ulkona ja harrastaa näitä upeita talvilajeja! Iloitsen niin tuosta retkiluistelukokeilusta ja rohkeudestasi lähteä mukaan! Olihan huippua! :)

    Ja kuten puhuttiinkin, mun mielestä ensimmäisissä kerroissa ja lajikokeiluissa on sitä taikaa. Sitä ei koe kuin kerran... ja jos siinä kokeilussa mennään vähän mukavuusalueen ulkopuolelle, niin se positiivinen fiilis onnistuneen kokeilun jälkeen on jotain niin suurta! :) Se on se juttu!

    Ihanaa laskiaistiistaita sulle huomiselle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oh no, suunnistus ajaa mua takaa. Niin monet vuodet oon vältellyt lajia, koska mulla on suunta aina niin pahasti hukassa. Olen eksymisen mestari, joten miten voisin lähteä suunnistamaan? :D

      Mutta ihana Hanna, kiitos myös sanoistasi. Hulluttelu on parasta yhdessä!:) Hyvää ystävänpäivää. <3

      Poista
  3. Hiihto on niin ihanaa. Kumpaa tyyliä menet?
    Itse olen hiihtänyt viimeiset 10 vuotta vapaata tyyliä. Tänä talvena olen opetellut perinteisen ja olen aivan hurahtanut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Menen sanan kirjaimellisessa merkityksessä "vapaalla tyylillä". :D Hah, eli siis joo luistelusuksilla. Pertsansuksetkin löytyy, mutta edellyttäisi sitä voitelua.. joten vielä en ole pertsoille hypännyt, kivaa varmasti sekin. :)
      Mukavia hiihtelyitä sinne - hiihto on kyllä kivaa!! :)

      Poista
  4. Täydellinen postaus! Mietin ihan pari päivää sitten kuinka itse on itsensä pahin rajoittaja. Ja kuinka pelko ja epävarmuus ohjaavat niin monessa asiassa elämää, vaikka niistä pyrkii pääsemään irti. Minulle on vaikeaa tehdä jotain jossa en ole heti äärimmäisen hyvä, ja juokseminen on ollut tässä aivan paras opettaja. En ole siinä vieläkään "hyvä", enkä tule koskaan olemaankaan jos katsotaan jonkun muun asettamia rajoja. Mutta oma pää on kehittynyt huikeasti siitä mistä lähdettiin, ja juoksu on minulle jo melko vahva laji ainakin henkisellä puolella. :)

    Toissapäivänä hurjana kiitävän koiravaljakon jalaksilla ja viime viikolla ilman satulaa laukkaaminen hevosella aiheuttivat pieniä pelontunteita, mutta tuli vahva fiilis kun totesin että teen tätä silti! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sini - kiva kuulla, että pystyit samaistumaan ajatuksiini :)

      Itsekin tunnistan tuon vaikeuden tehdä sitä, missä ei ole heti hyvä. Harvassa asiassa on ;) Epävarmuuden sietäminen on opettelua. Tunnistan sen myös esimerkiksi kaikissa kokeilemissani urheilutapahtumissa: triathlon, swimrun, ultramatka -- Sen ekakertalaisen epävarmuuden ja varustepohdintojen miettiminen. Ärsyttävää, mutta samalla kuitenkin niin kiehtovaa kun ei tiedä, mitä on edessä :)

      Mutta huhuh, sun noi harrastukset kuulostaa nyt oikeasti ihan extremeltä. :D
      Rohkea nainen!

      Poista
  5. Hei,

    Onko sinulla suositella hyvää jäälatureittiä mille osuisi joku kiva tai kivoja latukahviloita? :)
    Olemme tulossa viikon kuluttua Kuopioon ja aion ottaa sukset mukaan. Ja tietysti parasta on pysähtyä latukahvioihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Jonna ja tervetuloa Kuopioon! Suosittelen käymään Pilpan latukahviossa, se on ihana tunnelmallinen hirsikahvila, joka on avoinna joka päivä olisikohan klo 10-15 välillä. Pilpalle pääsee jäätä pitkin tai halutessaan myös maastokarttoja pitkin. Myös Tervaruukilta löytyy latukahvio. Sataman puolellakin voi kahvitella, jos siellä haluaa hiihdellä.

      Onko Kuopion maastot teille mitenkä tuttuja ja minkä pituista lenkkiä ajattelit? Voin kertoa tarkemminkin laduista, jos haluat tietää? :) Tuosta linkistä löytyy kuopion ladut. https://kunto.softroi.fi/LATUKUOPIO/latu_01.html

      Poista
    2. ..siis Pilpalle pääsee myös maastolatuja pitkin :) Kirjoitushärö eksyi viestiin. :) Mukavaa Kuopio-oleilua ja hiihtoretkeä!

      Poista

Lähetä kommentti