Luonnon virkistävä voima ja nilkkapäivitys

Ennen pääsiäistä kävin ortopedillä. Makasin nilkka magneetissa ja mietin, että tämäpähän sopii pääsiäisen teemaan. Tuomiopäivää odotellessa. Ortopedin käynnillä sain varmistuksen, ettei oireilun syynä ollut esim. rasitusmurtuma, joten sain luvan liikkua kivun sallimissa rajoissa. Jopa kehoitettunakin, hän sanoi, että mitään et saa rikki. Anna mennä vaan. Röntgen-kuvassa oli jo nähtävillä syytä kipuilulle.. Liikkumalla tai liikkumattomuudella sitä en kuitenkaan pahenna. Siitä syystä myöhemmin lisää. 

Pääsiäisenä oli mahtavat ulkoilukelit. Seikkailija-ystäväni saapui Sodankylästä Savoon. Miten ihanaa. <3 Pakkasimme lumikengät matkaan ja lähdimme samoilemaan umpihankiin. 

Lähdimme tutustumaan Pieksämäellä uudistettuun retkeilyreitistöön, josta jo viime kesänä kohistiin. Uudistettu vedenjakajareitistö Partaharjun maisemissa tarjoaa monenlaista maastoa, ja monenlaista polkua kuljettavaksi. Me tallustimme jonkin matkaa Iso-Parran luontopolkua, välillä tosin jäälläkin kävellen. Hanki oli upottavaa jopa lumikengillä, joten hikihän siinä auringonpaisteessa tuli. 

Pitkästä aikaa vietin usean tunnin luonnon lumossa. Ja tunsin sen, miten juuri tätä olin kaivannutkin. 





Tutkimuksissa on todettu, että luonnon terveysvaikutukset saa tiedostamattakin. Kun menet metsään, aistit heräävät ja läsnäolon tunne virkistää. Liikkumisen rytmi auttaa. 

Metsässä eletään hetkessä ja tarkkaavaisuus ja luovuus heräävät. 

Metsässä on armollista olla, siellä ei ole peilejä eikä suorittamisen ja kiireen tuntua. Luonto tarjoaa vaihtelevan maaston ja taidenäyttelynsä.

Luonto on ihmiselle luontainen tila, joka herättää, elvyttää, antaa lohtua jatkuvuuden tunteella. Siellä voi olla täysin läsnä itsensä kanssa eikä siellä ole suorittamista. Metsässä voi vaikka huutaa pois pahaa oloa.


Toden teolla. Pääsiäisenä vietetyt tunnit luonnon lumossa, metsässä, luomakunnan kauneutta katsellessa teki niin hyvää. Sunnuntaina menimme retkeilemään Rautavaaran perukoilla "Lähi-lappiin", josta löysimme puuttomia harjumaisemia.





Tunsin voimaantuneeni ja virkistyneeni. 

Jo pääsiäistä edeltävästi, silloin kun menin tutkimuksiin, poistui kalvava epätietoisuus. Nyt syytä selvitellään. Enää ei tarvitse arpoa. Ortopedi osasi epäillä jo syitä kipuilulle ja tämä vahvistui magneetissa.

Sen suhteen, sain hyviä ja huonoja uutisia.
Hyvät uutiset: liikkumista ei tarvitse rajoittaa. Saa jatkaa kaikkia lajeja kivun sallimissa rajoissa. Ei ollut pahalaatuisia muutoksia magneetissa. Ei edellytä toimenpiteitä. 

Huonot uutiset: magneetissa vahvistui ortopedin epäilemä nilkan posttraumaattinen nivelrikko, joka on ja pysyy. Sitä ei paranneta. Se oireilee elämäni aikana varmasti kipuilemalla ja turvotuksella, nilkan jäykkyydellä. Toinen löydös, jonka epäilen kuitenkin akuutimmaksi kivun syyksi oli jänteen tulehdus, ja se paranee kyllä rasitusta keventämällä/ liikkuvuudella / hieronnalla ja tulehduskipulääkityksellä. 

Magneetista löytyi siis akuutti syy ja jo minulla pitkään ollut nivelrikko. Se on kulkenut kanssani jo monia seikkailuja ja tuhansittain kilometrejä. Moni kysyy millä mielin. Hyvillä mielin sen suhteen, että epätietoisuus on poistunut. Toki mietityttää, miten tämä tulee tulevaisuudessa näyttäytymään arjessa ja elämässä. Mutta jos joskus, niin nyt tarvitsee sitä psyykkistä vahvuutta. Miksi murehtisin tulevaa? Tässä korostuu se, jota olen koko bloggailun aikana korostanut: elämistä tässä hetkessä. Tässä ja nyt. Miten kiitollinen olenkaan, että olen tähän asti jo todella nauttinut liikkumisesta ja olen ollut kiitollinen jokaisesta juoksuaskeleesta. Niistä kaikista elämyksistä ja seikkailuista. Olen elänyt unelmiani. 


Ja tiedän, että unelmointi ei lopu tähän. Juoksu-ura ei lopu tähän. Vielä minä valloitan vuoria ja nautin luonnon virkistävästä voimasta. Saattaa olla, että joudun jollakin tavoilla kuulostelemaan kroppaani ja muuttamaan harjoitustyyliäni, jotta keho kestää. Edetään askel kerrallaan, päivä kerrallaan. Sillä eihän meille muuta ole annettukaan kuin tämä hetki. <3

Sisko vähän huolehti oireen syystä ja voivotteli. Minä totesin hänelle pilke silmäkulmassa.. "ei mulla ole mitään hätää, pitäähän mustakin joku heikkous löytyä." ;)

Näiden ajatusten saattelemana toivotan oikein ihanaa ja iloista loppuviikon jatkoa! 
Juoksuiloa kaikille kevään koitoksiin treenaaville! Nauttikaa jokaisesta askeleesta. <3

Ps. Myyn osallistumiseni NUTS Karhunkierros 80km-matkalle! (110e, sisältää bussikuljetuksen + mahdolliset muutoskulut saattaa tulla päälle?)

 Saa laittaa minulle sähköpostia: satunblogi (a) gmail.com jos on kiinnostusta lähteä pitkälle hipalle nauttimaan luonnosta. Saa välittää tätä tietoa eri foorumeilla, jos tiedätte että joku mielisi vielä pitkälle matkalle! Minulla ei ole face-tiliä, joten en kykene laittamaan tapahtuman sivustolle, joten saa välittää viestiä erilaisilla juoksufoorumeilla.

Kommentit

  1. Huh, miten taas tekstiäsi lukiessa meni joku roska silmään 😀 Hyvä, että tutkitutit nilkan kunnolla. Arpominen on pahinta.
    Diagnoosi kuulostaa siinä mielessä toivoa antavalta, että saat kuitenkin jatkaa liikkumista heti. On niin paljon liikuntamuotoja ja tapoja nauttia luonnosta. Itse löysin viimeksi juoksutelakan aikana pyöräilyn ja voi kuinka iloinen olinkaan rymytessäni pitkin metsiä pyörän kanssa.
    Positiivisella asenteella käännät tämänkin vahvuudeksi. Senhän näkee jo tästäkin tekstistä. ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos jälleen kerran tästä ihanasta ja rohkaisevasta viestistäsi. <3 Onneksi on monia tapoja tosiaan, miten nauttia luonnon lumosta. Ehkä pyöräilyllekin pitää antaa "uusi" mahdollisuus. No, nyt jo olen havainnut, että taidan tästä ajasta oppia enemmän kuin 80 km ultramatkasta. Elämä opettaa. :) Ihanaa viikonloppua.

      Poista
  2. Me ollaan ainakin yhdessä asiassa samikset. Nivelrikko pentele vaivaa meitä molempia. Voi kun sen voisi molemmilta häivyttää tuosta noin vain.

    Mutta hyvä että sait selvyyden. Kipuilut sietää paremmin, kun niiden syyn tietää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sepä. Ehkä meiltä löytyy muutakin samista, periksiantamattomuutta, juoksuinnostusta ja iloa. Ei anneta periksi ja nautitaan jokaisesta kivuttomasta askeleesta. Kaikkihan sitä ei edes osaa arvostaa. <3
      Olet aivan oikeassa siinä, että epätietoisuus oli tässä kaikkein pahinta. Nyt on vain elettävä tämän kanssa.

      Poista
  3. Mikä on nilkan tilanne tänään? Mulla on todettu myös magneetissa degeneratiivisia muutoksia ylemmässä nilkkanivelessä. Taustalla nilkkamurtuma reilun vuoden takaa.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti